Kesäilta

Suopursut tuoksuvat väkevästi melkeinpä helteisessä kesäillassa. Laskeva aurinko luo valoa Pienelle Hällämölle valaisten myös surraavat hyönteiset veden kalvolla. Eivätkä hyönteiset suinkaan tyydy vain tanssiin peilipinnalla, vaan myös tahtovat tehdä tuttavuutta kulkijan kanssa.

Suopursu on jalon rhododendronin eli alppiruusun sukulainen ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka. Suopursun tuoksu tulee eteerisistä öljyistä, kuten ledoli, palustroli ja myrseeni. Näitä tuoksuja luonnon isot nisäkkäät kaihtavat, ja kasvi on myös myrkyllinen. Kansanperinne kertoo, että suopursua on käytetty muun muassa oluen maustamiseen humalan asemasta tai sen lisäksi.

Aurinko alkaa painua metsän taakse, mutta ilma ei viilene. Tovin vielä aistin Pienen Hällämön herkkyyttä, kunnes lähden tervehtimään Hällämöä.

Noustessani kohden Hällämönharjun lakea tunnen selkeästi ilman viilenemisen. Taasen laskeutuessani harjun laelta järven rantaan tunnen ilman hienoisen lämpenemisen. Kuljen kohden Ristisalmea kuulostellen maisemaa. Erottaessani koivujen ja muutaman männyn takana aukenevan järven selän pysähdyn. Suljen silmäni, ja hetken päästä avatessani näen kuinka koivut hentoisesti punertavat. On tunnelma kauniissa kesäillassa kuin kadonnutta aikaa.

5 kommenttia artikkeliin ”Kesäilta”

  1. Olen aina pitänyt suopursujen kukista ja kirpeästä tuoksusta.
    Nuoruuden tuoksumuisto on, kun Hällämönharjulta lähti alkukesän iltana laskeutumaan pyörällä Rahajärvelle. Harjun päällä viipyi lämpöisen päivän mäntymetsän tuoksu. Mäen alta lehahti voimakas keväisen suon ja suopursujen tuoksu. Se on jäänyt lähtemättömästi mieleen erääksi muistoksi Hällämönharjulta.

    Vastaa
  2. Kyllä näissä Ville Heikkisen kertomuksissa ja kuvissa on taianomainen voima. Kyllä ne lumoavat lukijan.

    Vastaa
  3. Hieno tunnelmakuvaus lapsuuden maisemissa, missä usein kesäpäivinä ja- iltoina ystävän kanssa kuljettiin!

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Ville Heikkinen Peruuta vastaus